Hyötyliikuntaa ja koulumatkapyöräilyä

Yhdessä aikaisemmassa postauksessani esittelin tämän hetkisen elämäni top3-kuntoilulajit. Niistä yksi oli jooga ja nyt on siis hyötyliikunnan ja koulumatkapyöräilyn vuoro. Olen aina ollut ahkera arkiliikkuja ja oma polkupyörä on ollut se väline, jota käytän ylivoimaisesti eniten paikasta paikkaan liikkumisessa. Kauppaan, kouluun, kirjastoon, keskustaan, kuntosalille mennessä, lähes joka paikkaan. En ole koskaan osannut oikeastaan käyttää busseja tai muita paikallisia julkisia ajoneuvoja, johtuen ehkä siitä että olen aina asunut paikkakunnalla, jossa pyörällä liikkuminen on vain niin paljon kätevämpää ja nopeampaa. Polkupyörä on käytössä ympäri vuoden, joka toisaalta joskus on aika hurjaakin kun tuolla painelen menemään pitkin jäisiä teitä. Pyörä on kuitenkin pysynyt vuodesta toiseen ehdottomana kulkuvälineenäni ja olisin ihan hukassa ilman sitä. Yliopistolle kuljen aina pyörällä, joka asettaa joskus hieman haasteita pukeutumisen kannalta. Aina ei voi pukeutua niin tyylikkäästi kuin haluaisi; näinä talvisina päivinä valitsenkin usein mielummin sporttisemman varustuksen. Kyllähän sitä voi tyylikkäältä näyttää sporttisissakin asuissa, eikö?(tosin itsestäni en olisi ihan niin varma sen tyylikkyyden suhteen) ;) Usein talvisin täytyy kyllä tuosta tyylikkyydestä hieman karsia mukavuuden ja käytännöllisyyden kustannuksella.

Koulumatkaa pyörällä minulla kertyy n. 15 minuuttia yhteen suuntaan. Joinain päivinä joudun kulkea edes takaisin koulun ja kodin väliä kahteen kertaa, joten siinähän sitä hyötyliikuntaa tulee jopa 60min. Koulumatkat ovat minulle äärimmäisen hyödyllisiä liikunnan kannalta, varsinkin kun en osaa polkea rennon hitaasti vaan minun on pakko aina polkea hyvinkin reippaasti=minulla on aina kiire ja matkallani on lisäksi paljon ylämäkeä. Viikossa tulee liikuttua kokonaisuudessaan niin paljon edes takaisin ettei kovinkaan paljon tarvitse harrastaa ylimääräistä liikuntaa koulumatkapyöräilyn lisäksi. Peruskuntoni pysyy siis hyvässä kunnossa pelkän arkipyöräilyn lomassa. Pyöräily pistää mukavasti veren liikkeelle ja huomaankin aina olevani paljon energisempi ja hyvinvoivampi kun matkat taittuvat pyörällä. Viime kesänä jouduin kulkemaan töissä autolla ja pyöräily jäi kokonaan (enkä tosin harrastanut mitään muutakaan liikuntaa). Tunsinkin vaikutuksen hyvin nopeasti kipeytyneissä hartioissa, väsyneenä olona, päänsärkynä ja huonompana vointina.

Koulumatkapyöräilyn lisäksi minut pitää liikkeessä reipas jackrusselinterrierimme Mila, jolta ei energiaa puutu. Mila on äärimmäisen ystävällinen ja seurallinen koira, jolla on karismaa ja luonnetta. Sylivauvaksi ja sohvaperunaksikin leimautunut Mila pitää kuitenkin huolen, että pääsee ainakin neljä kertaa päivässä ulos ja ainakin yhden lenkeistä on oltava pidempi lenkki. Näin talvisin suosikkilenkki onkin ollut järven jäällä, jossa koira saa juosta vapaana ja temmeltää lumessa keppien ja lumipallojen perässä. Kotimme lähellä on myös talvisin tyhjillään oleva lammasaitaus, jossa koirat saavat olla vapaasti ja leikkiä koirakavereiden kanssa.

Mila lammasaitauksessa.

Hyötyliikunnan tärkeyttä ja hyödyllisyyttä omassa elämässäni en voi liikaa korostaa. Suosittelen koulu/työmatkapyöräilyä jokaiselle jolle se on mahdollista, sillä siinä saa usein kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja itselleen paremman olon. Työpäivän jälkeen ei enää tarvitse miettiä, pitäisikö lähteä ylimääräiselle lenkille koska lenkki on jo tehty työmatkan ohessa.

Pienetkin pyöräilymatkat voivat tehdä viikkotasolla useita tunteja, joten aina kannattaa mahdollisuuksien mukaan käyttää pyörää tai vastaavasti mennä jalan. Toki tiedän paljon tapauksia, jossa työmatkapyöräily ei ole käytännön kannalta järkevää ja vaikka haluaisi, ei pyöräily välttämättä ole mahdollista olosuhteiden pakosta. Arkiliikunta kuitenkin kannattaa aina ja kroppa ja mieli kiittää!